Tämä pieni tyttö teki päätöksen, joka aluksi vaikutti yksinkertaiselta — hän suostui luopumaan erittäin pitkistä hiuksistaan. Vuosien ajan nuo pitkät suortuvat olivat osa hänen identiteettiään. Ne seurasivat häntä kaikkialle, ne sidottiin, lettiin, harjattiin ja hoidettiin huolellisesti joka päivä. Vaikka ne olivat raskaat, epämukavat tai vaikeasti hallittavat, ne tuntuivat silti tutuilta ja turvallisilta.
Kun hetki lopulta koitti ja sakset koskettivat hänen hiuksiaan, tunteet vyöryivät yli hänen. Hän alkoi itkeä eikä saanut rauhoittua. Kyse ei ollut vain hiustenleikkuusta — kyse oli luopumisesta jostakin, jonka kanssa hän oli kasvanut. Jokainen
leikkaus tuntui ikään kuin menettävänsä osan itsestään, ja muutos tapahtui nopeammin kuin hän odotti. Pelko, sekavuus ja suru sekoittuivat tuossa hetkessä.
Hänen ympärillään olevat aikuiset yrittivät lohduttaa häntä muistuttamalla, että hiukset kasvavat takaisin ja että muutos ei ole aina huono asia. Hiljalleen, kun hiustenleikkaus saatiin päätökseen, tapahtui jotain odottamatonta. Kun hän lopulta katsoi itseään, kyyneleet alkoivat haihtua. Mitä hän näki, ei ollut menetys, vaan uusi versio itsestään — kevyempi, kirkkaampi ja itsevarmempi.
Tämä tunnepitoisen muutos näyttää, kuinka voimakas muutos voi olla, erityisesti lapselle. Katso se tästä.